Disa ei ollu mikään ihana ratsastaa. Se oli pikkusen laiska; ei mtn sukuu Satsalle. Ainakaa mun mielestä.
MUTTA SITTEN oli ne toiset, joita piti käydä kattomassa. Se xx-ruuna. Sepä se. Siis se oli NIIN IHANA!:
Mentiin siis Espooseen. Siel oli 17-vuotias täykkäriruuna, nimeltä Rhonda xx eli Honda. Honda oli ihana ilopilleri, sis nii persoonallinen! Se oli niinku Satsan ja Lotan sekotus: taitava, mut herkkä. Honda oli reipas. Sitä vois luulla 9-vuotiaaks! Ekaks mentiin kouluu n. HeA:ta. Honda meni tosi upeesti, sillä oli kyl aika vaikee ratsastaa. Honda lämpes myös mun avuille. Honda taipu tosi ihanasti ja oli muutenki hyvin kuulolla. Sara (ex-om) laitto meille päälle metrin esteitä. Kysyin, et voinks vetää putkeen. Mut Sara sano, et Honda kuumenee liikaa. Olin silleen et ai jaa, kohan osaa hypätä. JA SE TODELLAKI HYPPÄS!!!! Honda oli joo vähän kuuma, mut se hyppäs reilulla ilmavaralla. Sit Sara kysy, et paljonks oon hypänny. (140 cm). Sara nosti ne puomit 150 senttiin... Mut Honda meni pehmeemmin ku Satsa. Sillon tajusin: MUN UNELMIEN HEVONEN. MUN OLI PAKKO saada se.
Niin siinä sitte kävi, mä sain Hondan. Sara sano, et mä menin sillä tosi hyvin! Jee! No oon vab tasonen... ja mun ka koulus on 10-. Meil on kyl viel paljon opittavaa toisiltamme. Mut mulla on aikaa oppia - vielä 10 vuotta! Ainaki. Eläinlääkärintarkastusarvosana oli 10-. Hondan arvioitiin elävän päälle 27 vuotiaaks! Terveyden puolesta. JA MUN HOIVASSAHAN SE SAA PARHAAT MAHDOLLISET ELÄÄ! Honda & Juuli FOREVER.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti